Tiina Laasonen

kuvanveistäjä | sculptor

tietoja | about

 

” ”Puuta työstäessä ja pieniä tappiliitoksia tehdessä ehtii ajatella kaikkia maailman asioita”. Laasonen toivoo tämän meditatiivisuuden myös näkyvän veistoksissa. Tältä minustakin tuntuu, vaikka sitä onkin vaikea aukottomasti osoittaa. Luulen siinä olevan kyseen niin pienistä nyansseista, että silmä ei niitä varsinaisesti näe, mutta kaikki se koettu, havaittu ja muistettu materiaaliseen maailmaan liittyvä, jonka muistimme monin aistihavainnoin vahvistettu yhteen punoutuvien asioiden reitti kokoaa, paljastaa meille teoksesta jotain oleellista kuin totuutena.

Tämä sama totuus koskee tematiikkaa, joka Laasoselle on keskeistä. Hänen työnsä ovat usein hyvin henkilökohtaisia, ja niiden lähtökohta saattaa olla hyvinkin tarkkaan hänen omaan henkilöhistoriaansa palautettavissa oleva, mutta ei juuri niillä aikaan ja paikkaan sidotuilla tarinoilla ole oikeastaan katsojalle merkitystä. Paljon enemmän merkitystä on sillä, että ne ovat tosia ja koettuja. Niiden totuus tulee ilmi samalla tavalla kuin Laasosen käsityöläisyyskin: pieninä nyansseina, joita on vaikea kuvailla mutta joihin on helppo samastua, koska meillä kaikilla on samankaltaisia hetkiä, joiden avulla ymmärrämme maailmasta enemmän. Niiden muistaminen on keskeinen osa identiteettiämme.” Otso Kantokorpi

Lainaus: Näyttelyjulkaisu no 17: Tiina Laasonen, kuvanveistäjä, Nelimarkka-museo Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo, 2018

Statement

Lapsena opin kunnioittamaan hiljaisuuden kulttuuria, joka oli läsnä sekä ympäröivässä luonnossa että ihmisissä. Hiljaisuus sai minut tuntemaan oloni mukavaksi ja turvalliseksi, ja opin aistimaan läsnäolon ilman sanoja. Myöhemmin taiteellisesta työstä on tullut kieleni. Sen avulla pohdin ihmisyyttä ja käsittelen suhdettamme ympäristöön.

Työssäni on tärkeää materiaalin kosketus ja sen olemuksen kunnioittaminen. Aistimus ja visuaalinen näkökulma ovat työkaluni. Teokseen käytettävä materiaali määräytyy idean mukaan. Työprosessini on hidas, vaitonainen ja samaa työvaihetta toistava – sen aikana etsin vastauksia kysymyksiini. Työskentely kolmiulotteisten muotojen kanssa on minun, materiaalien ja teeman vuoropuhelua.

Veistäminen on minulle itsetutkiskelun ja pohdiskelun tila.  Työssäni hiljaisuus on hyvin äänekästä.

Tiina Laasonen

“ ”Working with wood and making small mortise and tenon joints gives me time to think about everything in the world”. Laasonen hopes that this meditation is also visible in the sculpture. At least I think it is, although it is difficult to conclusively point to it. I think it is about so many small nuances, which are actually unseen by the eye, but all that is experienced, perceived and remembered in relation to a material world, which is brought together by our memory’s route of intertwined subjects, strengthened by many sensory perceptions, reveals something essential of the piece like a truth.

This same truth concerns the thematic, which is central to Laasonen. Her work is often very personal, and its source might also be a very precise revisit of her own personal history, but the exact time and place bound in these stories are not actually significant to the viewer. Their truth manifests in the same way as Laasonen’s craftsmanship: as small nuances, which are difficult to describe but which are easy to relate to, because we all have had the same kinds of moments, which assist us to understand more about the world. Remembering them is a principal part of our identity.” – Otso Kantokorpi

Citation: Exhibition Publication no. 17: Tiina Laasonen, kuvanveistäjä, Nelimarkka Museum – The Art Museum of Southern Ostrobothnia, 2018 (Translation: Julian Dawe)

Artist´s Statement

In my childhood I lived in an area where a culture of quietness existed in the surrounding nature as well
as between people. Silence made me feel comfortable and safe, and I learned to sense presence without words. My artwork became my language. Through this, I seek to understand my relation to the ambience and humanity.

It is important for me to sense materials with my fingertips. The sense of touch and visual perception
are my tools. The materials I use are defined by the nature of the idea. My working process is slow, quiet and meandering, using repetition as a means to pose questions. Working with three-dimensional forms is a dialogue between myself, the materials used and the issues I confront. It is all about contrast.

For me, sculpting is a process of deceleration and self-reflection. In my work silence is very loud.

Tiina Laasonen